Julkaistu Koor-lehdessä toukokuussa 2009. http://www.koor.fi
Viljelyä kaupungeissa – keittiökasveja takapihoilta ja joutomailta?
Monissa maailman kasvavissa miljoonakaupungeissa tavallisten ihmisten päivittäinen ravinnon saanti on ongelmallista. Niissä onkin syntynyt kekseliäitä, kestäviä ja elintärkeiksi muodostuneita tapoja viljellä hyötykasveja sekä harjoittaa pienimuotoista karjataloutta.
Ruoantuotannon ja siihen liittyvien globaalien ongelmien myötä pienet yksittäiset makroviljelmät ovat kasvamassa jo laajemmiksi visioiksi. Niissä kaupungit tuottavat suuria määriä ruokaa aurinko- ja tuulivoimaa hyödyntävissä pilvenpiirtäjissä, pystypuutarhoissa ja vaikkapa viherkatoilla. Ennen kuin visiot tulevat todeksi, urbaani ruoantuotanto voi kehittyä ja kasvaa ilmiönä yksilöiden ja yhteisöjen haltuunsa ottamissa välitiloissa ja kaupunkien joutomailla.
Ravinnon hankkkiminen lienee minkä tahansa eliölajin merkittävin ja välittömin yhteys ympäröivään luontoon. Hyötykasvien viljely voikin olla intensiivisimpiä luontokokemuksia, joita kaupunkilainen voi asuinympäristössään saada. Vieraantuminen luonnosta tarkoittaa osittain myös vieraantumistaruoasta. Kuitenkin kiinnostus ravinnon alkuperään ja puhtauteen on kasvamassa – kenties yleisen ruoan turvallisuuteen liittyvän huolen vuoksi.
Maatalouden harjoittaminen keskittyy useimmiten kauas kaupungeista ja ruoan reittien piteneminen ja alkuperän hämärtyminen globaalissa mittakaavassa nostaa ekologisemman, lähempänä tuotetun ja tunnistettavamman ruoan kysyntää. Yksi keino päästä ruoan alkulähteille on tuottaa sitä itse.
Monilla hiljattain kaupungistuneilla on tietoa ja kokemusta kasvien kasvatuksesta ja hoidosta. Tieto periytyy usein ajoilta, jolloin he tai heidän vanhempansa asuivat maaseudulla. Sama ilmiö koskee myös maahanmuuttajia ja niitä erilaisia asuinympäristöjä ja ilmastoja, joista he ovat kotoisin. Arvokkaan viljelytietouden tuominen urbaaniin ympäristöön voi edistää ruoan tuotantoa ja saantia kaupungeissa. Niukat maa-alat yhdistettynä tiheään asutukseen tarjoavat sekä mahdollisuuksia että haasteita viljelytekniikoiden kehittelylle ja yhteisöjen työnjaolle. Ylijäämäiset mikromaataloudet voivat toimia kaupungeissa elimellisenä osana myynti- ja jakelukanavia ja näin kehittää kaupunkien omia ruokakulttuureja ja -yhteisöjä.
Helsingissä hyötykasvien viljelyä onkin harjoitettu jo pitkään niin kaupungin omilla puutarhoilla kuin siirtolapuutarhoilla ja -palstoilla. Viljelypaikkojen kysyntä on kuitenkin kasvanut yli tarjonnan ja vuosien odotus palstajonossa saattaakin tyrehdyttää pyrkimyksiä ja innostusta oman vihannessadon tuottajaksi. Riittävällä tiedolla ja taidolla, ja tietenkin innolla, viljely voi onnistua niin ikkunalaudoilla, parveikkeilla kuin pihoillakin. Kaupunkitilan hyötykäyttö, oman elinympäristönsä haltuunotto ja sen viihtyisyydestä yhdessä huolehtiminen on myös hyvä syy ja motivaatio kaupunkiviljelylle.
Niin kutsutuissa välitiloissa viljeleminen on ilmiö, joka toteutuu jo useissa miljoonakaupungeissa, joissa jokainen neliömetri on arvokasta tilaa. Näissä kaupungeissa on huomattu, että pelkän nurmikon sijaan paikka voi olla hyödyllinen ja tuottava – estetiikasta tinkimättä: näissä paikoissa voidaan kasvattaa yrttejä, porkkanoita ja papuja ja samalla voidaan syventää kaupunkilaisten suhdetta omaan ympäristöönsä kuten myös edistää monitahoisempaa yhteisöllisyyttä. Lontoossa on käynnissä Capital Growth niminen hanke, joka tähtää 2012 uuteen viljelypaikkaan kaupungissa vuoteen 2012 mennessä. Pietarissa sen sijaan viljellään kerrostalon katolla. Eläkeläinen Alla Jakovleva Sokol koordinoi kattopuutarhaa joviidettätoista vuotta yhdeksän kerroksisessa kerrostalossa n. 10 kilometriä etelään Pietarin keskustasta. Katolla kasvatetaan mm. salaattia ja tomaatin taimia sekä kukkia asukastalojen pihoille viihtyisyyttä lisäämään. Vatsantäytteen ja mukava puuhan lisäksi viljely on sosiaalinen ja yhteisöllinen tapahtuma. Alla kertookin, että kepposia tehneet nuoret hyvittivät tekonsa kantamalla turvesäkkejä viljelyksille ja talon asukkaidenvälinen luottamus on kasvanut. Yhteinen puutarhahanke on myös monen asukkaan ylpeyden aihe ja usein satoa tärkeämpää onkin yhdessä tekeminen.
Voisimmeko mekin Helsingissä ja muissa kaupungeissa kuokkia perunoita, kerätä sadon sipuleista tai punajuurista niillä alueilla, joilla olemme tottuneet näkemään nurmikkoa, koristeistutuksia tai vaikka parkkipaikkoja? Miten, missä ja kenen ehdoilla? Dodo ry:n kaupunkiviljelyryhmähakee vastauksia näihin kysymyksiin tulevana kesänä erilaisten viljelyprojektien kautta. Kokeilemme urbaaneja istutuksia muun muassa asfalttipihoilla, katoilla ja radan varrella. Mukana on myös erilaisia yhteisöjä leikkipuiston lapsistaäijänköriläisiin. Hanke on osa Dodo ry:n vuoden teemaa kaupungit ja ruoka ja projektin tuloksia esitellään mm. Megapolis 2024 -ympäristöseminaarissa syksyllä 2009.
Ota yhteyttä jos haluat mukaan rinkiin tai haluat vaikka esitellä kukoistavia parvekeviljelmiäsi! Myös palstaviljelijöiden vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita! Kaupunkiviljelmien kasvukautta voi seurata osoitteesta: globaalipiknik.wordpress.com/kaupunkiviljelya/
Jaska ja Päivi
globaali piknik 
