Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘suomalainen ruokakulttuuri’

Tunsin olevani väärässä paikassa: ne muut – ketkä muut? Eihän täällä juuri muita käy – pitävät tätä sopimattomana. Haltin vaellusasussa ja merkkirepun kanssa sonnustautuneen, joten kuten toimeentulevan opiskelijan ei kuuluisi olla täällä. Roskiksethan on perinteisesti varattu vähävaraisille tai miten me nyt heitä kutsummekaan. Silti tuntui väärältä jättää kaikki herkut odottamaan omistajuussuhteen siirtymistä kaupalta jäteyhtiölle.

Siksi päätin ryhtyä dyykkaamaan.

Jos olisin laittanut vierekkäin roskiksesta löydetyn ja kaupan hyllyltä ostetun omenan, laatuero olisi hyvin pieni. Kauppojen vaatimukset tuotteiden laadun suhteen ovatkin nousseet pilviin: pieni lommo omenassa määrittelee hedelmän myyntikelvottomaksi. Kuluttajille pitää tarjota parasta laatua ja sitä kuluttajat osaavatkin vaatia. Rahalle pitää saada vastinetta. Kuitenkin mitä enemmän heitetään pois, sitä enemmän hävikkiä syntyy. Ja hävikki pitää kattaa jollain tapaa. Samanaikaisesti omenakilon hinta kaupassa ei siis voi ainakaan laskea, sillä omenia, kuten lukuisia muitakin tuotteita, heitetään surutta roskiin uskomattomia määriä. Tietenkin löytyy oikeitakin syitä – kuten kylmäketjun katkeaminen – elintarvikkeiden poisheittämiselle. Usein on kuitenkin vain veteen piirretty viiva, joka määrittelee omenan olevan liian huono myytäväksi.

Olin vähän aikaa sitten ostoksilla eräässä lähikaupassa Kalliossa. Vihanneshyllyn kohdalla lenteli salaattipusseja vinhaa vauhtia lattialle. Ällistyin, millä epäkunnioituksella ruokaa kohdeltiin. Sitten tajusin reagoida. Kysyin, voisinko ottaa lattialle heitetyn salaatin mukaani, koska se näyttää mielestäni yhä hyvältä. Vastaus ei yllättänyt, mutta tapahtumasta virisi kuitenkin oivallus: eikö tällaisen tilanteen kokeminen sopimattomaksi ole jotain sellaista, josta pitäisi päästä irti?

Nimimerkki: Suvi

Read Full Post »

Kun talouskasvu hyytyy ja käteen jää entistä vähemmän rahaa, Baltit siirtyvät syömään kaalia ja perunaa ja suomalainen – noh, lenkkimakkaraa.

Taloussanomat kirjoitti taannoin mielenkiintoisesta havainnosta taloustaantuman paljastaessa armottomasti ruokakulttuurin kansalliset erot. Vanha kunnon suomalainen, ruotsalainen ja virolainen -vitsi sai taas uusia sävyjä.

Uutisessaan lenkkimakkarasta taantuman ruokakorivoittajana Talsa siteerasi HK Scanin toimitusjohtajaa Matti Perkonojaa:
”Baltit ovat alkaneet syödä perunaa, kaalia ja sisäelimiä, mutta Suomessa lenkkimakkaran kulutus on lähtenyt erittäin vahvaan kasvuun. Todennäköisesti Ruotsissakin kysyntä säilyy samansuuntaisena.”
Perkonoja tietää mistä puhuu, sillä sinivalkoisella lenkkimakkaralla ruokaillaan muidenkin Itämeren rantavaltioiden pöydissä.

Tämän huikean skuuppimaisen paljastuksen perusteella voisi päätellä, että lenkkimakkara on todellinen suomalainen perinneruoka. Pääasiallisen aikuisikäni kasvisyöjänä viettäneenä en voi väittää tuntevani makkaroiden historiaa, mutta tuntuu epätodelliselta, että nykyaikaisen kaltainen lenkkieines, joka on kuitenkin vain xx vuotta vanha, voisi olla jonkun kansan perinneruokaa. Pitääpä tiedustella isovanhemmilta, mitä oikeana pula-aikana syötiin ennen lenkkiä, metripizzaa ja hollantilaisia pakasteranskiksia.

Tarinan viisailta ja ekologisen ruokaympyränsä kanssa sulassa sovussa eläviltä balteilta voisimme oppia ainakin sen, ettei kaikista halvin ruoka ole aina edes huonoin valinta ympäristön kannalta. Uskoisin, että lenkkimakkaran hinnalla saa jo parikin kotimaista keräkaalia ja aika monta perunaa.

Ehkä emme vaan vielä ole tarpeeksi syvällä taantumassa, että palaisimme perusasioiden äärelle. Olihan alussa suo, kuokka ja Jussi eikä navetan nurkkaa ja lantakasaa.

Kirjoitti: *Lta

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Read Full Post »

Syöminen on ihmisen perustarve. Tarvitsemme ruokaa joka päivä. Ruokailu on kuitenkin paljon muutakin kuin vatsalaukun täyttämistä ja ravintoaineiden ahmintaa. Kaikki sen tietää, että hyvästä ruuasta tulee niin hyvä olo!

Suurin osa suomalaisista pitää ruoan herkullisuutta tärkeimpänä tekijänä omien valintojen takana. Ihmiset puhuvat hyvästä ruoasta, mutta mitä määreitä tuo hyvä on syönyt? Tähän kysymykseen on mahdoton etsiä vastausta ilman, että ruokaan liittyvät kulttuuriset sidonnaisuudet huomioidaan.

Suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut muutaman viime vuosikymmenen aikana dramaattisesti. Lämpimien aterioiden määrä on vähentynyt ja välipalojen vastaavasti kasvanut. Etelän hedelmät, välipalajugurtit ja vastapaistetut karjalanpiirakat ovat tulleet kauppojen valikoimiin.
Myös se, että perheen molemmat aikuiset käyvät töissä on vaikuttanut ruokakulttuuriin. Arjen pyörittäminen sujuu sutjakkaammin, kun kaupasta saa pika- ja valmisruokia.

Slow food -ajattelu on vastaisku nopealle ruualle. Liike sai alkunsa 1980-luvun Italiasta ja on levinnyt jo 120 maahan. Sen ruokaihanteet perustuvat paikalliselle ruokatuotannolle, hitaalle syömishetkelle ja hyvälle seuralle. Myös avokeittiötrendi kielii omalta osaltaan siitä, että ihmiset haluavat tehdä ruokaa yhdessä ja seurassa.

Hyvän ruoan tulisi olla myös ekologisesti kestävää. Kun suomalaisilta helmikuussa 2009 kysyttiin, millä keinoilla he voivat vaikuttaa ilmastonmuutokseen, ruokaa ei vielä pidetty yhtä tärkeänä valintana kuin autoilua, matkailua tai sähkölaitteiden käyttöä.
Havahtumisia on kuitenkin tapahtunut, sillä keskustelua naudanlihan, maitotuotteiden ja kasvihuonevihannesten ympäristövaikutuksista käydään jo tavallisissakin kahvipöydissä. Huomaamme, että ruokatottumukset todella ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa on paljon vaalimisen arvoista, väittävätpä ranskalaiset tai italialaiset omaan napaan tuijottajat mitä tahansa. Vaikka onkin virkistävää tietää kuinka muissa maailman kolkissa syödään, silti aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.
Luottakaamme oman perimämme anteihin, kuten sienestämiseen ja marjastamiseen, vesiemme maittaviin kaloihin sekä herkullisiin juureksiin!

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Kirjoitti: dodo

Read Full Post »