Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Pilaako lommo maun?

Tunsin olevani väärässä paikassa: ne muut – ketkä muut? Eihän täällä juuri muita käy – pitävät tätä sopimattomana. Haltin vaellusasussa ja merkkirepun kanssa sonnustautuneen, joten kuten toimeentulevan opiskelijan ei kuuluisi olla täällä. Roskiksethan on perinteisesti varattu vähävaraisille tai miten me nyt heitä kutsummekaan. Silti tuntui väärältä jättää kaikki herkut odottamaan omistajuussuhteen siirtymistä kaupalta jäteyhtiölle.

Siksi päätin ryhtyä dyykkaamaan.

Jos olisin laittanut vierekkäin roskiksesta löydetyn ja kaupan hyllyltä ostetun omenan, laatuero olisi hyvin pieni. Kauppojen vaatimukset tuotteiden laadun suhteen ovatkin nousseet pilviin: pieni lommo omenassa määrittelee hedelmän myyntikelvottomaksi. Kuluttajille pitää tarjota parasta laatua ja sitä kuluttajat osaavatkin vaatia. Rahalle pitää saada vastinetta. Kuitenkin mitä enemmän heitetään pois, sitä enemmän hävikkiä syntyy. Ja hävikki pitää kattaa jollain tapaa. Samanaikaisesti omenakilon hinta kaupassa ei siis voi ainakaan laskea, sillä omenia, kuten lukuisia muitakin tuotteita, heitetään surutta roskiin uskomattomia määriä. Tietenkin löytyy oikeitakin syitä – kuten kylmäketjun katkeaminen – elintarvikkeiden poisheittämiselle. Usein on kuitenkin vain veteen piirretty viiva, joka määrittelee omenan olevan liian huono myytäväksi.

Olin vähän aikaa sitten ostoksilla eräässä lähikaupassa Kalliossa. Vihanneshyllyn kohdalla lenteli salaattipusseja vinhaa vauhtia lattialle. Ällistyin, millä epäkunnioituksella ruokaa kohdeltiin. Sitten tajusin reagoida. Kysyin, voisinko ottaa lattialle heitetyn salaatin mukaani, koska se näyttää mielestäni yhä hyvältä. Vastaus ei yllättänyt, mutta tapahtumasta virisi kuitenkin oivallus: eikö tällaisen tilanteen kokeminen sopimattomaksi ole jotain sellaista, josta pitäisi päästä irti?

Nimimerkki: Suvi

Retiisi vs. tomaatti

Tässä hieman vertailevaa tutkimusta.
Tomaatti ja retiisi, kaksi vaihtoehtoista vihannesta salaattiin tai leivän päälle.

Retiisi
viljelylämpötila 10-20 °C
säilytyslämpötila 0°C, 
säilyvyys n. 2 viikkoa
viljellään Hollannissa avomaalla maaliskuun puolivälistä syyskuuhun, Suomessa vain satunnaisesti kesäaikaan    
talvella viljely matalissa katetuissa kasvitunneleissa, korkeus n. 20-40cm
taimet kasvavat niin nopeasti, että rikkaruohot eivät ole ongelma
retiisin viljelylämpötiloissa tuholaiset eivät juurikaan viihdy

Tomaatti
viljelylämpötila 25 °C
säilytyslämpötila 15 °C, 
säilyvyys noin 2 viikkoa
viljellään täyskorkeissa kasvihuoneissa
korkea viljelylämpötila on suosiollinen tuholaisille, joten tuholaistorjunta on mittavaa
viljellään sekä Suomessa paljon lämmitetyissä ja valaistuissa kasvihuoneissa että Espanjassa vähemmän lämmitetyissä ja valaistuissa kasvihuoneissa
poimitaan Espanjassa raakana ja kypsytetään etyleenilla Suomessa

Kirjoitti: dodo

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Kun talouskasvu hyytyy ja käteen jää entistä vähemmän rahaa, Baltit siirtyvät syömään kaalia ja perunaa ja suomalainen – noh, lenkkimakkaraa.

Taloussanomat kirjoitti taannoin mielenkiintoisesta havainnosta taloustaantuman paljastaessa armottomasti ruokakulttuurin kansalliset erot. Vanha kunnon suomalainen, ruotsalainen ja virolainen -vitsi sai taas uusia sävyjä.

Uutisessaan lenkkimakkarasta taantuman ruokakorivoittajana Talsa siteerasi HK Scanin toimitusjohtajaa Matti Perkonojaa:
”Baltit ovat alkaneet syödä perunaa, kaalia ja sisäelimiä, mutta Suomessa lenkkimakkaran kulutus on lähtenyt erittäin vahvaan kasvuun. Todennäköisesti Ruotsissakin kysyntä säilyy samansuuntaisena.”
Perkonoja tietää mistä puhuu, sillä sinivalkoisella lenkkimakkaralla ruokaillaan muidenkin Itämeren rantavaltioiden pöydissä.

Tämän huikean skuuppimaisen paljastuksen perusteella voisi päätellä, että lenkkimakkara on todellinen suomalainen perinneruoka. Pääasiallisen aikuisikäni kasvisyöjänä viettäneenä en voi väittää tuntevani makkaroiden historiaa, mutta tuntuu epätodelliselta, että nykyaikaisen kaltainen lenkkieines, joka on kuitenkin vain xx vuotta vanha, voisi olla jonkun kansan perinneruokaa. Pitääpä tiedustella isovanhemmilta, mitä oikeana pula-aikana syötiin ennen lenkkiä, metripizzaa ja hollantilaisia pakasteranskiksia.

Tarinan viisailta ja ekologisen ruokaympyränsä kanssa sulassa sovussa eläviltä balteilta voisimme oppia ainakin sen, ettei kaikista halvin ruoka ole aina edes huonoin valinta ympäristön kannalta. Uskoisin, että lenkkimakkaran hinnalla saa jo parikin kotimaista keräkaalia ja aika monta perunaa.

Ehkä emme vaan vielä ole tarpeeksi syvällä taantumassa, että palaisimme perusasioiden äärelle. Olihan alussa suo, kuokka ja Jussi eikä navetan nurkkaa ja lantakasaa.

Kirjoitti: *Lta

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Lähiruoka kuuluu kaikille!

Lähikaupat, ravintolat, kahvilat, nakkikioskit, supermarketit, herkkupuodit, torit, leipomot, hampurilaisravintolat,  luomupuodit, elintarvikekioskit, koulujen ja työpaikkojen ruokalat, viljelypalstat, kauppahallit, jätskikiskat…

Nykykaupunkilainen hankkii ruokansa monin tavoin. Mutta mistä ruoka tulee kauppoihin ja voiko kaupunkilainen valita ekologisempaa ruokaa?

Runsaskalaisten järvien kunnissa kaupat tarjoavat vain kasvatettua kirjolohta, ja marja-aikanakin pakastevadelmat hallitsevat. Hangosta Utsjoelle ulkonasyöjä valitsee teollisista raaka-aineista pyöräytetyn kinkkupitsan ja kebabin välillä. Ruoka virtaa pöytiimme monesti turhan kaukaa ja paikallista ruokaa saa etsiä. Ruoan aiheuttamat päästöt pysyvät korkeina ja makunautinnot jäävät laihoiksi.

Sama ilmiö vaivaa muuallakin. Viime vuosina länsimaissa on liikehditty lähiruoan puolesta ja siitä on tullut ruoastaan kiinnostuneiden kuluttajien uusi luomu.

Helsingin yliopistossa vierailevan, ruoan maantieteeseen erikoistuneen professori Paul Kaldjianin mukaan lähiruoan ympärille muodostuneelle liikehdinnälle on ollut Yhdysvalloissa paremmat edellytykset kuin Suomessa. Yhdysvalloissa, kuten monissa muissakin maissa, joissa torjunta-aineita käytetään huomattavia määriä, luomuruoalle on enemmän tilausta kuin Suomessa. Meillä tavallistakin ruokaa pidetään hyvin puhtaana.

Vaikka Suomessakin kasvava joukko kuluttajia haluaisi lähiseudun tuottajien luonnonmukaisesti kasvattamia ja kalastamia raaka-aineita sekä rakkaudella tuottamia herkkuja, on välissä monia esteitä. Lähiruoan tuottajat ovat pääasiassa pienviljelijöitä, jotka tuottavat luomua. Pienten erien myyminen suurten ketjujen kauppoihin tai harvojen toimitusten kuljettaminen yksittäisiin erikoiskauppoihin ei ole tuottajalle kannattavaa.

Tarjonta luomuruoassa on usein laajinta isoissa marketeissa eikä omasta lähikaupasta löydy kuin muutama perustuote. Luomuruoan pienemmät päästöt eivät kuitenkaan ilmastoa paljoa auta, jos sitä noutamaan huristellaan omalla autolla.

Ruokapiirit ovat olleet yksi aktiivisten kuluttajien ratkaisuista lähi- ja luomuruoan hankalan saatavuuden ja kalliin hinnan muodostamaan ongelmaan. Piirin ideana on, että joukko ihmisiä tilaa yhteisesti ruokaa suoraan tuottajalta. Tuottaja toimittaa tilaukset yhteen paikkaan, josta piiriläiset noutavat omansa. Ilman välikäsiä ruokapiirin hinnat ovat edullisempia, eikä hävikistä tarvitse huolehtia. Ruokapiirikonseptista voi tulla uusi urbaani keino lähiruoan saamiseksi kaupunkien ytimeen.

Kirjoitti: dodo

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Urbaani farmari

Käveleekö tulevaisuuden megapoliksissa lehmiä puistonurmikoilla?
Tai kasvavatko viinirypäleet korttelipihan seinustalla?
Pumppaako mehiläispesä hunajaa kerrostalon katolla asukkaiden syötäväksi?
Vaikka kaupungeista ei heti tulisi omavaraisia, oman lähiympäristön voi ottaa haltuun viljelyn keinoin. Silloin myös ruoan merkitys kaupunkilaiselle muuttuu.

Vaurautemme ja hyvinvointimme on viimeiset vuosisadat kasvanut työnjaon lisääntyessä. Ruoantuotanto on yleensä viety tehokkaille tiloille kauas maaseudulle, ja samaan aikaan kaupunkilaiset rakastavat pihojaan ja siirtolapuutarhojaan. Parvekelaatikoiden yrttiviljelmät ovat jo trendi.

Maailman kasvavista megapoliksista löytyy kiinnostavia esimerkkejä myös kaupunkiviljelystä. Kehitysmaiden suurkaupunkien slummeissa ruoasta on usein pulaa. Ongelma on synnyttänyt kekseliäitä tapoja viljellä hyötykasveja ja kasvattaa eläimiä.

Hyviä linkkejä aiheesta:
http://www.guerrillagardening.org
http://www.capitalgrowth.org
http://www.dott07.com/go/urbanfarming
Kirjoitti: dodo

kastelu

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Mitä hyvä ruoka on?

Syöminen on ihmisen perustarve. Tarvitsemme ruokaa joka päivä. Ruokailu on kuitenkin paljon muutakin kuin vatsalaukun täyttämistä ja ravintoaineiden ahmintaa. Kaikki sen tietää, että hyvästä ruuasta tulee niin hyvä olo!

Suurin osa suomalaisista pitää ruoan herkullisuutta tärkeimpänä tekijänä omien valintojen takana. Ihmiset puhuvat hyvästä ruoasta, mutta mitä määreitä tuo hyvä on syönyt? Tähän kysymykseen on mahdoton etsiä vastausta ilman, että ruokaan liittyvät kulttuuriset sidonnaisuudet huomioidaan.

Suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut muutaman viime vuosikymmenen aikana dramaattisesti. Lämpimien aterioiden määrä on vähentynyt ja välipalojen vastaavasti kasvanut. Etelän hedelmät, välipalajugurtit ja vastapaistetut karjalanpiirakat ovat tulleet kauppojen valikoimiin.
Myös se, että perheen molemmat aikuiset käyvät töissä on vaikuttanut ruokakulttuuriin. Arjen pyörittäminen sujuu sutjakkaammin, kun kaupasta saa pika- ja valmisruokia.

Slow food -ajattelu on vastaisku nopealle ruualle. Liike sai alkunsa 1980-luvun Italiasta ja on levinnyt jo 120 maahan. Sen ruokaihanteet perustuvat paikalliselle ruokatuotannolle, hitaalle syömishetkelle ja hyvälle seuralle. Myös avokeittiötrendi kielii omalta osaltaan siitä, että ihmiset haluavat tehdä ruokaa yhdessä ja seurassa.

Hyvän ruoan tulisi olla myös ekologisesti kestävää. Kun suomalaisilta helmikuussa 2009 kysyttiin, millä keinoilla he voivat vaikuttaa ilmastonmuutokseen, ruokaa ei vielä pidetty yhtä tärkeänä valintana kuin autoilua, matkailua tai sähkölaitteiden käyttöä.
Havahtumisia on kuitenkin tapahtunut, sillä keskustelua naudanlihan, maitotuotteiden ja kasvihuonevihannesten ympäristövaikutuksista käydään jo tavallisissakin kahvipöydissä. Huomaamme, että ruokatottumukset todella ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa on paljon vaalimisen arvoista, väittävätpä ranskalaiset tai italialaiset omaan napaan tuijottajat mitä tahansa. Vaikka onkin virkistävää tietää kuinka muissa maailman kolkissa syödään, silti aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.
Luottakaamme oman perimämme anteihin, kuten sienestämiseen ja marjastamiseen, vesiemme maittaviin kaloihin sekä herkullisiin juureksiin!

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Kirjoitti: dodo

Elämää ja syömistä

Kuka muistaa vanhaa letkautusta syömisestä ja elämisestä? Sitä ettei elä syödäkseen vaan syö elääkseen. Tai toisin päin. Hedonismi ja vatsan täyttämisen tuoma mielihyvä on kai osa aika normaalia ihmiseloa nykyään, mutta kummin päin sananlasku asettui vaikkapa 50 vuotta sitten? Vai onko syömisen ja elämisen suhteella mitään tekemistä ajan ja kulttuurin kanssa?

Itse määrittelen oman asenteeni yleensä ensimmäiseen kategoriaan. Siihen jossa syödään pääasiassa hengissä pysymisen takia. Tämä ei tietenkään estä minuakin tykkäämään tai olemaan tykkäämättä tietyistä mauista, koostumuksista tai raaka-aineista. Mutta gourmet-diggailijaksi minua ei kerta kaikkiaan saa. En pysty käsittämään, mitä merkitystä on jollain sävyeroilla, savunmakuisella vivahteella, täyteläisillä aromeilla…
Minun suussani kun ruoka maistuu lähinnä suolaiselta, makealta tai kirpeältä.

Oikeastaan ruoka ei aiheena kiinnostanut lainkaan ennen kuin tajusin sen ekologisen yhteyden. Kun ruoka lakkaa olemasta makutaidetta ja palaa arkiselle keittiön pöydälle tai muussautuneeksi banaaniksi kauppakassin pohjalle, pystyn suhtautumaan siihen intohimoisesti. Saan siis syödä elääkseni, mutta elämässä voi olla tärkeämpiäkin asioita. Kuten tuoteselosteet, alkuperämaat, raaka-aineet, kuljetustavat, ilmastovaikutukset…

Mietinkin, voivatko kulinaristinen nautinto ja koko tuontatoketjulle jakautuva hyvinvointi ikinä kohdata, ja rasittaisiko ruokailija vähemmän ympäristöään, jos ruoka olisi vain elämän välttämätön polttoaine?

Tästä aiheesta kaivataan vielä keskustelua…
Kirjoitti: *Lta

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook