Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Kestävä ruokavalio’ Category

Länsi-Afrikan Malissa ruokavalio on vanhastaan ilmastoystävällinen: etenkin maaseudulla syödään kasviksia ja viljaa, ja liha on juhlaruokaa. Viime vuosina tuoreet vihannekset ovat tulleet Malin kaupungeissa miltei trendiruuaksi. Niiden kasvava kysyntä koituu myös Dodon tukeman Sinsibere-osuuskunnan hyväksi, sillä osuuskunta auttaa maaseudun naisia saamaan viljelemänsä tomaatit ja sipulit myyntiin.

Niinpä papu-vihannesillalliset pääkaupunki Bamakossa edesauttavat ilmastonmuutoksen torjuntaa, sillä vihannesten viljelyn turvin naiset voivat lopettaa aavikoitumista kiihdyttävän polttopuukaupan.

Malilaiset pavut – Syo masirilen

500 g tuoreita vihreitä papuja
4 tomaattia
3 uutta sipulia
3 rkl maapähkinäöljyä (Suomessa voit käyttää vastaavasti rypsiöljyä)
2 valkosipulinkynttä
Persiljaa, suolaa ja pippuria

Pese ja pieni tomaatit. Kuori ja hienonna sipulit, myös varret. Hienonna valkosipuli ja persilja. Kuori pavut, keitä niitä 20 minuuttia suolatussa vedessä ja valuta. Sekoita kaikki ainekset salaattikulhoon. Sekoita joukkoon suola, pippuri ja öljy.

 

Afrikan itärannikon suurella, punaisella saarella Madagaskarilla malagassi-väestön pääruoka-aine on riisi, jota syödään perinteisesti kolme kertaa päivässä. Riisiä viljellään saaren poikki kulkevalla ylänköalueella ja peltoja löytyy myös pääkaupungin katujen varsilta. Tuotantoketjun epäkohtana on, että Madagaskarilta viedään laadukasta riisiä ulkomaille ja maahan puolestaan tuodaan halpaa, huono¬laatuisempaa riisiä, jotta sitä riittäisi myös oman väestön tarpeisiin. Dodon Tany maitso -hanke pyrkii parantamaan maaseutuväestön ruokaturvaa kouluttamalla heitä viljelemään vihanneksia ja papuja monipuolisesti sekä ekologisesti, jotta ainutlaatuista sademetsää ei tarvitsisi kasketa viljelysmaaksi.

Magaskarilaiset härkäpavut Kabaro Gasy

Härkäpapuja
Pari sipulia
Vihanneksia satokauden mukaan
Öljyä
Maustamiseen:
Reilusti inkivääriä, suolaa ja pippuria

Liota ja kypsennä pavut. Kuumenna öljy padassa, kuullota sipulit ja lisää muut ainekset. Hauduta kypsäksi. Madagaskarilla pavut syödään riisin lisukkeena, Suomessa riisin voit korvata esimerkiksi ohralla.

Mainokset

Read Full Post »

Tässä hieman vertailevaa tutkimusta.
Tomaatti ja retiisi, kaksi vaihtoehtoista vihannesta salaattiin tai leivän päälle.

Retiisi
viljelylämpötila 10-20 °C
säilytyslämpötila 0°C, 
säilyvyys n. 2 viikkoa
viljellään Hollannissa avomaalla maaliskuun puolivälistä syyskuuhun, Suomessa vain satunnaisesti kesäaikaan    
talvella viljely matalissa katetuissa kasvitunneleissa, korkeus n. 20-40cm
taimet kasvavat niin nopeasti, että rikkaruohot eivät ole ongelma
retiisin viljelylämpötiloissa tuholaiset eivät juurikaan viihdy

Tomaatti
viljelylämpötila 25 °C
säilytyslämpötila 15 °C, 
säilyvyys noin 2 viikkoa
viljellään täyskorkeissa kasvihuoneissa
korkea viljelylämpötila on suosiollinen tuholaisille, joten tuholaistorjunta on mittavaa
viljellään sekä Suomessa paljon lämmitetyissä ja valaistuissa kasvihuoneissa että Espanjassa vähemmän lämmitetyissä ja valaistuissa kasvihuoneissa
poimitaan Espanjassa raakana ja kypsytetään etyleenilla Suomessa

Kirjoitti: dodo

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Read Full Post »

Kun talouskasvu hyytyy ja käteen jää entistä vähemmän rahaa, Baltit siirtyvät syömään kaalia ja perunaa ja suomalainen – noh, lenkkimakkaraa.

Taloussanomat kirjoitti taannoin mielenkiintoisesta havainnosta taloustaantuman paljastaessa armottomasti ruokakulttuurin kansalliset erot. Vanha kunnon suomalainen, ruotsalainen ja virolainen -vitsi sai taas uusia sävyjä.

Uutisessaan lenkkimakkarasta taantuman ruokakorivoittajana Talsa siteerasi HK Scanin toimitusjohtajaa Matti Perkonojaa:
”Baltit ovat alkaneet syödä perunaa, kaalia ja sisäelimiä, mutta Suomessa lenkkimakkaran kulutus on lähtenyt erittäin vahvaan kasvuun. Todennäköisesti Ruotsissakin kysyntä säilyy samansuuntaisena.”
Perkonoja tietää mistä puhuu, sillä sinivalkoisella lenkkimakkaralla ruokaillaan muidenkin Itämeren rantavaltioiden pöydissä.

Tämän huikean skuuppimaisen paljastuksen perusteella voisi päätellä, että lenkkimakkara on todellinen suomalainen perinneruoka. Pääasiallisen aikuisikäni kasvisyöjänä viettäneenä en voi väittää tuntevani makkaroiden historiaa, mutta tuntuu epätodelliselta, että nykyaikaisen kaltainen lenkkieines, joka on kuitenkin vain xx vuotta vanha, voisi olla jonkun kansan perinneruokaa. Pitääpä tiedustella isovanhemmilta, mitä oikeana pula-aikana syötiin ennen lenkkiä, metripizzaa ja hollantilaisia pakasteranskiksia.

Tarinan viisailta ja ekologisen ruokaympyränsä kanssa sulassa sovussa eläviltä balteilta voisimme oppia ainakin sen, ettei kaikista halvin ruoka ole aina edes huonoin valinta ympäristön kannalta. Uskoisin, että lenkkimakkaran hinnalla saa jo parikin kotimaista keräkaalia ja aika monta perunaa.

Ehkä emme vaan vielä ole tarpeeksi syvällä taantumassa, että palaisimme perusasioiden äärelle. Olihan alussa suo, kuokka ja Jussi eikä navetan nurkkaa ja lantakasaa.

Kirjoitti: *Lta

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Read Full Post »

Kuka muistaa vanhaa letkautusta syömisestä ja elämisestä? Sitä ettei elä syödäkseen vaan syö elääkseen. Tai toisin päin. Hedonismi ja vatsan täyttämisen tuoma mielihyvä on kai osa aika normaalia ihmiseloa nykyään, mutta kummin päin sananlasku asettui vaikkapa 50 vuotta sitten? Vai onko syömisen ja elämisen suhteella mitään tekemistä ajan ja kulttuurin kanssa?

Itse määrittelen oman asenteeni yleensä ensimmäiseen kategoriaan. Siihen jossa syödään pääasiassa hengissä pysymisen takia. Tämä ei tietenkään estä minuakin tykkäämään tai olemaan tykkäämättä tietyistä mauista, koostumuksista tai raaka-aineista. Mutta gourmet-diggailijaksi minua ei kerta kaikkiaan saa. En pysty käsittämään, mitä merkitystä on jollain sävyeroilla, savunmakuisella vivahteella, täyteläisillä aromeilla…
Minun suussani kun ruoka maistuu lähinnä suolaiselta, makealta tai kirpeältä.

Oikeastaan ruoka ei aiheena kiinnostanut lainkaan ennen kuin tajusin sen ekologisen yhteyden. Kun ruoka lakkaa olemasta makutaidetta ja palaa arkiselle keittiön pöydälle tai muussautuneeksi banaaniksi kauppakassin pohjalle, pystyn suhtautumaan siihen intohimoisesti. Saan siis syödä elääkseni, mutta elämässä voi olla tärkeämpiäkin asioita. Kuten tuoteselosteet, alkuperämaat, raaka-aineet, kuljetustavat, ilmastovaikutukset…

Mietinkin, voivatko kulinaristinen nautinto ja koko tuontatoketjulle jakautuva hyvinvointi ikinä kohdata, ja rasittaisiko ruokailija vähemmän ympäristöään, jos ruoka olisi vain elämän välttämätön polttoaine?

Tästä aiheesta kaivataan vielä keskustelua…
Kirjoitti: *Lta

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Read Full Post »

Oletko koskaan potenut seisovan pöydän syndroomaa? Sitä, kun käsi lappaa lautaselle enemmän ruokaa mitä napa jaksaa vetää. Tai jossa makuhermot haluavat kokeilla ihan jokaista linjaston apetta, erikseen, yhdessä, kastikkeella kuorrutettuna, mausteliemessä, paljaaltaan…

Brittiläisen tietokirjailija-toimittaja John Naishin Enough-kirjan innoittamana aion jokakeväisen (tuhoon tuomitun) rantakunto-dieetin sijasta kokeilla järkevän syömisen dieettiä. Sellaista, jossa kädellisen nisäkkään geeniperimästä kumpuavat vietit koitetaan vaienntaa homo moderiuksen rationaalisella ajattelulla. Koetan siis viestittää aivoilleni ja sitä kautta nälkäreseptoreilleni, että riittää jo. Nyt on tullut tankattua tarpeeksi eikä huomennakaan todennäköisesti odota nälkäkuolema.

Uskoisin, että tehotuotettua ruokaa hintavampi luomuruoka ei tunnu enää niin suurelta investoinnilta, kun tarkkailee kulutusmääriä ja sitä mitä oikeasti tarvitsee.

Kirjoitti: *Lta

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Read Full Post »