Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Kaupunkiviljelyä!’ Category

Julkaistu Koor-lehdessä toukokuussa 2009. http://www.koor.fi

Viljelyä kaupungeissa – keittiökasveja takapihoilta ja joutomailta?

Monissa maailman kasvavissa miljoonakaupungeissa tavallisten ihmisten päivittäinen ravinnon saanti on ongelmallista. Niissä onkin syntynyt kekseliäitä, kestäviä ja elintärkeiksi muodostuneita tapoja viljellä hyötykasveja sekä harjoittaa pienimuotoista karjataloutta.

Ruoantuotannon ja siihen liittyvien globaalien ongelmien myötä pienet yksittäiset makroviljelmät ovat kasvamassa jo laajemmiksi visioiksi. Niissä kaupungit tuottavat suuria määriä ruokaa aurinko- ja tuulivoimaa hyödyntävissä pilvenpiirtäjissä, pystypuutarhoissa ja vaikkapa viherkatoilla. Ennen kuin visiot tulevat todeksi, urbaani ruoantuotanto voi kehittyä ja kasvaa ilmiönä yksilöiden ja yhteisöjen haltuunsa ottamissa välitiloissa ja kaupunkien joutomailla.

Ravinnon hankkkiminen lienee minkä tahansa eliölajin merkittävin ja välittömin yhteys ympäröivään luontoon. Hyötykasvien viljely voikin olla intensiivisimpiä luontokokemuksia, joita kaupunkilainen voi asuinympäristössään saada. Vieraantuminen luonnosta tarkoittaa osittain myös vieraantumistaruoasta. Kuitenkin kiinnostus ravinnon alkuperään ja puhtauteen on kasvamassa – kenties yleisen ruoan turvallisuuteen liittyvän huolen vuoksi.

Maatalouden harjoittaminen keskittyy useimmiten kauas kaupungeista ja ruoan reittien piteneminen ja alkuperän hämärtyminen globaalissa mittakaavassa nostaa ekologisemman, lähempänä tuotetun ja tunnistettavamman ruoan kysyntää. Yksi keino päästä ruoan alkulähteille on tuottaa sitä itse.

Monilla hiljattain kaupungistuneilla on tietoa ja kokemusta kasvien kasvatuksesta ja hoidosta. Tieto periytyy usein ajoilta, jolloin he tai heidän vanhempansa asuivat maaseudulla. Sama ilmiö koskee myös maahanmuuttajia ja niitä erilaisia asuinympäristöjä ja ilmastoja, joista he ovat kotoisin. Arvokkaan viljelytietouden tuominen urbaaniin ympäristöön voi edistää ruoan tuotantoa ja saantia kaupungeissa. Niukat maa-alat yhdistettynä tiheään asutukseen tarjoavat sekä mahdollisuuksia että haasteita viljelytekniikoiden kehittelylle ja yhteisöjen työnjaolle. Ylijäämäiset mikromaataloudet voivat toimia kaupungeissa elimellisenä osana myynti- ja jakelukanavia ja näin kehittää kaupunkien omia ruokakulttuureja ja -yhteisöjä.

Helsingissä hyötykasvien viljelyä onkin harjoitettu jo pitkään niin kaupungin omilla puutarhoilla kuin siirtolapuutarhoilla ja -palstoilla. Viljelypaikkojen kysyntä on kuitenkin kasvanut yli tarjonnan ja vuosien odotus palstajonossa saattaakin tyrehdyttää pyrkimyksiä ja innostusta oman vihannessadon tuottajaksi. Riittävällä tiedolla ja taidolla, ja tietenkin innolla, viljely voi onnistua niin ikkunalaudoilla, parveikkeilla kuin pihoillakin. Kaupunkitilan hyötykäyttö, oman elinympäristönsä haltuunotto ja sen viihtyisyydestä yhdessä huolehtiminen on myös hyvä syy ja motivaatio kaupunkiviljelylle.

Niin kutsutuissa välitiloissa viljeleminen on ilmiö, joka toteutuu jo useissa miljoonakaupungeissa, joissa jokainen neliömetri on arvokasta tilaa. Näissä kaupungeissa on huomattu, että pelkän nurmikon sijaan paikka voi olla hyödyllinen ja tuottava – estetiikasta tinkimättä: näissä paikoissa voidaan kasvattaa yrttejä, porkkanoita ja papuja ja samalla voidaan syventää kaupunkilaisten suhdetta omaan ympäristöönsä kuten myös edistää monitahoisempaa yhteisöllisyyttä. Lontoossa on käynnissä Capital Growth niminen hanke, joka tähtää 2012 uuteen viljelypaikkaan kaupungissa vuoteen 2012 mennessä. Pietarissa sen sijaan viljellään kerrostalon katolla. Eläkeläinen Alla Jakovleva Sokol koordinoi kattopuutarhaa joviidettätoista vuotta yhdeksän kerroksisessa kerrostalossa n. 10 kilometriä etelään Pietarin keskustasta. Katolla kasvatetaan mm. salaattia ja tomaatin taimia sekä kukkia asukastalojen pihoille viihtyisyyttä lisäämään. Vatsantäytteen ja mukava puuhan lisäksi viljely on sosiaalinen ja yhteisöllinen tapahtuma. Alla kertookin, että kepposia tehneet nuoret hyvittivät tekonsa kantamalla turvesäkkejä viljelyksille ja talon asukkaidenvälinen luottamus on kasvanut. Yhteinen puutarhahanke on myös monen asukkaan ylpeyden aihe ja usein satoa tärkeämpää onkin yhdessä tekeminen.

Voisimmeko mekin Helsingissä ja muissa kaupungeissa kuokkia perunoita, kerätä sadon sipuleista tai punajuurista niillä alueilla, joilla olemme tottuneet näkemään nurmikkoa, koristeistutuksia tai vaikka parkkipaikkoja? Miten, missä ja kenen ehdoilla? Dodo ry:n kaupunkiviljelyryhmähakee vastauksia näihin kysymyksiin tulevana kesänä erilaisten viljelyprojektien kautta. Kokeilemme urbaaneja istutuksia muun muassa asfalttipihoilla, katoilla ja radan varrella. Mukana on myös erilaisia yhteisöjä leikkipuiston lapsistaäijänköriläisiin. Hanke on osa Dodo ry:n vuoden teemaa kaupungit ja ruoka ja projektin tuloksia esitellään mm. Megapolis 2024 -ympäristöseminaarissa syksyllä 2009.

Ota yhteyttä jos haluat mukaan rinkiin tai haluat vaikka esitellä kukoistavia parvekeviljelmiäsi! Myös palstaviljelijöiden vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita! Kaupunkiviljelmien kasvukautta voi seurata osoitteesta: globaalipiknik.wordpress.com/kaupunkiviljelya/

Jaska ja Päivi

Mainokset

Read Full Post »

Soil for Life on Etelä-Afrikan Kapkaupungissa toimiva kansalaisjärjestö, joka on keskittynyt parantamaan slummien ja lähiöiden (townships) asukkaiden elämänlaatua opettamalla heitä viljelemään kasviksia. Käytetyt menetelmät ovat mahdollisimman kestäviä ja ekologisia.

Järjestön toiminta ei ole rajoittunut ainoastaan slummeihin, vaan sen viljelykurssit ja -työpajat ovat kaikille avoimia, joskin ne maksavat pienen summan rahaa. Tarkoitus on kannustaa ja opettaa ihmisiä viljelemään pienessä tilassa luonnonmukaisin keinoin. Kurssien aiheina ovat kasvintuotannon lisäksi esimerkiksi matojen käyttö maanparannuksessa, kompostointi ja luonnolliset lannoitteet.

Työpajoihin osallistuneet voivat ryhtyä vapaaehtoisiksi ja opettaa viljelyä slummien asukkaille. Köyhien epävirallisten asuinalueiden asukkaat siis saavat opetusta ja viljelytarpeita ilmaiseksi.

Etelä-Afrikan slummeissa oma ruoantuotanto voi parantaa ihmisten elämänlaatua olennaisesti, sillä he saavat tuoreitten kasvisten lisäksi itselleen tekemistä ja mahdollisesti elinkeinonkin kasvisten ja niistä valmistettujen tuotteiden myynnistä. Viljelysadosta valmistettujen tuotteiden markinnointi hoituu ainakin osittain järjestön toimesta. Etenkin perheellisten elämään tämä ruoantuotannon opettelu voi tuoda huomattavan parannuksen.

Samalla tietysti levitetään paikallisten joukkoon ekologista ajattelutapaa ja järjestön toimintaan on kuulunut mm. puuistutusten tekeminen ja muutenkin esim. eroosiosta tiedottaminen ja maaperän hyvään kuntoon panostaminen. Etelä-Afrikan maa-alasta vain noin 14% on viljelykelpoista (Soil for Lifen mukaan), joten maaperän säilyttäminen hyväkuntoisena ja uusien viljelypaikkojen löytäminen on tärkeää.

Lisätietoja http://soilforlife.co.za
Sivustolta löytyvässä Biophile-lehdessä on myös käytännön viljelyvinkkejä ja ohjeita oman pienen viljelmän perustamiseen.

Anna H

Read Full Post »

Lähikaupat, ravintolat, kahvilat, nakkikioskit, supermarketit, herkkupuodit, torit, leipomot, hampurilaisravintolat,  luomupuodit, elintarvikekioskit, koulujen ja työpaikkojen ruokalat, viljelypalstat, kauppahallit, jätskikiskat…

Nykykaupunkilainen hankkii ruokansa monin tavoin. Mutta mistä ruoka tulee kauppoihin ja voiko kaupunkilainen valita ekologisempaa ruokaa?

Runsaskalaisten järvien kunnissa kaupat tarjoavat vain kasvatettua kirjolohta, ja marja-aikanakin pakastevadelmat hallitsevat. Hangosta Utsjoelle ulkonasyöjä valitsee teollisista raaka-aineista pyöräytetyn kinkkupitsan ja kebabin välillä. Ruoka virtaa pöytiimme monesti turhan kaukaa ja paikallista ruokaa saa etsiä. Ruoan aiheuttamat päästöt pysyvät korkeina ja makunautinnot jäävät laihoiksi.

Sama ilmiö vaivaa muuallakin. Viime vuosina länsimaissa on liikehditty lähiruoan puolesta ja siitä on tullut ruoastaan kiinnostuneiden kuluttajien uusi luomu.

Helsingin yliopistossa vierailevan, ruoan maantieteeseen erikoistuneen professori Paul Kaldjianin mukaan lähiruoan ympärille muodostuneelle liikehdinnälle on ollut Yhdysvalloissa paremmat edellytykset kuin Suomessa. Yhdysvalloissa, kuten monissa muissakin maissa, joissa torjunta-aineita käytetään huomattavia määriä, luomuruoalle on enemmän tilausta kuin Suomessa. Meillä tavallistakin ruokaa pidetään hyvin puhtaana.

Vaikka Suomessakin kasvava joukko kuluttajia haluaisi lähiseudun tuottajien luonnonmukaisesti kasvattamia ja kalastamia raaka-aineita sekä rakkaudella tuottamia herkkuja, on välissä monia esteitä. Lähiruoan tuottajat ovat pääasiassa pienviljelijöitä, jotka tuottavat luomua. Pienten erien myyminen suurten ketjujen kauppoihin tai harvojen toimitusten kuljettaminen yksittäisiin erikoiskauppoihin ei ole tuottajalle kannattavaa.

Tarjonta luomuruoassa on usein laajinta isoissa marketeissa eikä omasta lähikaupasta löydy kuin muutama perustuote. Luomuruoan pienemmät päästöt eivät kuitenkaan ilmastoa paljoa auta, jos sitä noutamaan huristellaan omalla autolla.

Ruokapiirit ovat olleet yksi aktiivisten kuluttajien ratkaisuista lähi- ja luomuruoan hankalan saatavuuden ja kalliin hinnan muodostamaan ongelmaan. Piirin ideana on, että joukko ihmisiä tilaa yhteisesti ruokaa suoraan tuottajalta. Tuottaja toimittaa tilaukset yhteen paikkaan, josta piiriläiset noutavat omansa. Ilman välikäsiä ruokapiirin hinnat ovat edullisempia, eikä hävikistä tarvitse huolehtia. Ruokapiirikonseptista voi tulla uusi urbaani keino lähiruoan saamiseksi kaupunkien ytimeen.

Kirjoitti: dodo

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Read Full Post »

Käveleekö tulevaisuuden megapoliksissa lehmiä puistonurmikoilla?
Tai kasvavatko viinirypäleet korttelipihan seinustalla?
Pumppaako mehiläispesä hunajaa kerrostalon katolla asukkaiden syötäväksi?
Vaikka kaupungeista ei heti tulisi omavaraisia, oman lähiympäristön voi ottaa haltuun viljelyn keinoin. Silloin myös ruoan merkitys kaupunkilaiselle muuttuu.

Vaurautemme ja hyvinvointimme on viimeiset vuosisadat kasvanut työnjaon lisääntyessä. Ruoantuotanto on yleensä viety tehokkaille tiloille kauas maaseudulle, ja samaan aikaan kaupunkilaiset rakastavat pihojaan ja siirtolapuutarhojaan. Parvekelaatikoiden yrttiviljelmät ovat jo trendi.

Maailman kasvavista megapoliksista löytyy kiinnostavia esimerkkejä myös kaupunkiviljelystä. Kehitysmaiden suurkaupunkien slummeissa ruoasta on usein pulaa. Ongelma on synnyttänyt kekseliäitä tapoja viljellä hyötykasveja ja kasvattaa eläimiä.

Hyviä linkkejä aiheesta:
http://www.guerrillagardening.org
http://www.capitalgrowth.org
http://www.dott07.com/go/urbanfarming
Kirjoitti: dodo

kastelu

add to del.icio.us : Stumble It! : post to facebook

Read Full Post »