Keväällä 2008 seistessäni pohjoisessa Namibiassa Etoshan kansallispuiston sisäänpääsyportin parkkipaikalla aloin ihmetellä joka puolelta kuuluvaa rapinaa. Hetken päästä huomasin, että puut olivat lähes lehdettömiä, ja rapina kuului puiden runkoja ja oksia pitkin ryömivistä 5-10 sentin mittaisista mopane-madoista. Matoja oli joka puolella ja itse yritin lähinnä välttyä astumasta näiden ällöjen lötköjen vihreiden otusten päälle, kun taas lähistöllä asuva nainen kuljeskeli ympäri parkkipaikkaa ja keräsi matoja kassiinsa. Mopanet voidaan nimittäin kokata ainakin kuivaamalla tai keittämällä.
Oman käsitykseni mukaan Namibian pääkaupungissa Windhoekissa mopane-matojen osuus jokapäiväisessä ruokavaliossa on vähentynyt esimerkiksi pikaruokakulttuurin yleistyessä (ja se todella on yleistä Namibiassa, sanokaa mun sanoneen – eikä siihen tarvita edes mäkkäriä, joita Namibiassa ei ole!). Näin yhdessä pääsanomalehdessä artikkelin, jossa hiv-positiivisia ihmisiä kehotettiin syömään mopane-matoja niiden korkean proteiinipitoisuuden takia. Osa väestöstä on aliravittuja, ja 20% namibialaisista kantaa hi-virusta. Antiretroviraalilääkkeet taas eivät tehoa, jos ruokavalio ei ole tarpeeksi tukeva, ”laadullisesti riittävä” kuten oikea määritelmä kaiketi kuuluu.
Vierasta (ruoka)kulttuuria tulee usein pitäneeksi jotenkin pysähtyneempänä tai aidompana kuin omaansa. Surkuttelen namibialaisen ruokakulttuurin muutosta, mutta kuitenkin perinteiset suomalaiset nauris ja mämmi herättävät minussa ajatuksen, että niitä voi syödä vasta jos ”parempaa” ei ole saatavilla. Mutta miksipä myös namibialaiset eivät hylkäisi mopane-matojaan uusien, modernimpien ja mainostetumpien ruokien ilmestyessä kauppoihin?
Kun näin kuivattuja mopaneja myynnissä torilla, kasvissyöjänä ajattelin että siinäpä on ekologista lihaa. Kuitenkaan en vain kyennyt maistamaan sitä kuivaa, hajutonta mustaa pötkylää.
Toisaalta madoista on tullut Namibiassa kysytty herkku ja niitä on pohjoisosissa joinakin vuosina kerätty myytäväksi jopa liikaa – siis ”ryöstökerätty” – niin, että paikallisten viranomaisten on pitänyt rajoittaa matojen keräämistä. Vanhan perusruuan jouduttua ensin marginaaliin se jonkin ajan kuluttua sitten kelpaakin taas gourmet-herkkusuille ja eksotiikan tavoittelijoille. Kenties mopane-matojen terveellisyyden hehkutus jonain päivänä nostaa niiden suosiota myös terveystietoisten kuluttajien keskuudessa.
Kirjoitti: Marja
Nämä hassut madot herättivät uteliaisuuteni ja löysin englanninkielisestä Wikipediasta hyvän artikkelin hakusanalla mopane worm. Kannattaa tutustua:)
Jee! Wikipedian artikkeli on tosiaankin hyvä, ja siitä löytyy myös kiinnostavia linkkejä aiheesta.
Voisi hyvin kuvitella, että mopane-madot ja muut sellaiset ovat kuuluneet oleellisena osana esihistoriallisten metsästäjä-keräilijäihmisten ruokavalioon: ne ovat proteiinilähde, joka ei juokse karkuun yhtä lujaa kuin antiloopit!